Perjantai 28.6.
Tämä on viisiosaisena julkaistavan kyykkäexcursiojuttusarjan kolmas osa.
Perjantain koittaessa oli aika suunnata kohti etelää Myllykoskella lauantaina pidettäviä kisoja silmällä pitäen. Matkareittiä kartoittaessa tein vielä yhden konsultointipuhelun talviturnauksissa monelle akateemikollekin tutuksi tulleelle Iso-A:lle, eli Ari Kautolle. Juttuisa lasipullon henki ohjeisti kokeilemaan etenemis- ja laatujärjestyksessä Varkauden, Pieksämäen ja Joroisten kentät. Roope palasi lepotauon jälkeen fordikuntaan ja totesimme pian yksissä tuumin, että Pieksämäen keikasta tulee liikaa mutkaa muutenkin pitkälle ajopäivälle.
Varkaus
Kovuus: 5 karttua
Tasaisuus 4 karttua
Pinnoite: 4 karttua
Nopeus: 4 karttua
Puitteet: 3 karttua
Varkauden keskusurheilukentän kupeessa sijaitseva moukarihietikko löytyi pienen seikkailun jälkeen. Komeasti tartaniratojen, jääkiekkokaukaloiden ja tekonurmifutiskenttien keskellä sijaitseva hiekkakenttä vaikutti heti ensihipaisulla himottavan kovalta ja tasaiselta. Piirtotikku ei meinannut purra kentän kovan kuivakkaan pintaan, mutta pinnan rikkouduttua mailan alle löytyi vähän liukuvaa irtopintaakin. Löysimme kentälle vaivatta tasaisen paikan, ja äkkivilkaisulta hiekka-alueelle mahtuisi ainakin kymmenkunta kenttää. Heti ensimmäisistä lyönneistä lähtien kentän tuntuma toi mieleen Pirkkolan ja Nerkoon, sillä ”kevytkin” lyönti ottaa nappasi mukaansa sylillisen kyykkiä hyvin osuessaan. Sen sijaan huonoon asentoon hivautettu karttu ei ottanut asettuakseen pehmentävän pinnan puuttuessa.
Pintakerros oli hyvin ohut ja isorakeinen, mutta toisaalta tasaisesti levittynyt. Maila ja kyykät huilasivat kentällä mukavasti, mutta välillä kyykät pompahtelivat pinnoitteesta erikoisiin suuntiin hallitun rullailun sijaan. Tästä syystä parit muuten kelvolliset konaheitot jättivät kiusallisia irtolinjoja sinne ja tänne. Yleisesti ottaen kenttään kohdistuvat moitteet kuitenkin korjaantuisivat pinnan lanauksella ja juusosmaisella, hellästi kartun asettavalla, heittotekniikalla. Testipelin tulos oli jälleen +22(+12), eli tuloksellisesti kenttä menee samaan kastiin kuin monet aikaisemmistakin. Kentän läheisyydestä löytyy nälkäisille grilli ja moukarikenttää komistaa kookas nurmivalli, jolla auringonpalvojat voivat seurata peliä ihoa ruskistellessaan. Erinomainen kenttä kovasta alustasta kiihottuville.
Joroinen
Kovuus: 2 karttua
Tasaisuus 4 karttua
Pinnoite: 2 karttua
Nopeus: 2 karttua
Puitteet: 3 karttua
Lähes täydellisenä vastakohtana Varkauden kentälle Joroisten kiekkokaukalossa sijaitseva piskuinen pyhättö oli raivostuttavan pehmoinen ja hidas. Erinomaisen tasaiseksi vedetty alusta ja kyykät alle kolmen metrin päähän takarajasta pysäyttävä kaukalonseinä vaikuttivat alkuun kivoilta bonuksilta, mutta totuus paljastui pian toisenlaiseksi. Jo ensimmäisten mailojen kopsahdellessa kahvapää edellä kaukalon laitaan huomasin pienten valkoisten muovinpalasten tarttuvan kahvahelan ja kahvan väliseen rakoseen. Muovisäikeet tuli irroteltua helposti lähtevin osin jokaisen heittovuoron päätteeksi, mutta valkoisia kiekuroita tipahteli helojen välistä vielä Myllykoskella päivää myöhemmin. Lisäksi kaukalon laita ei ylettänyt nappaamaan kauhaisuheitolla taivaalle karannutta yläkertakyykkää, ja sen metsästäminen kentän takana sijaitsevasta tiheikköojasta ei ollut erityisen viihtyisä kokemus.
Kentän pinnoite oli paksun hiekkainen ja kovempi pohja tuli vastaan testikuoppaa polkiessa vasta 5-6cm syvyydessä. Ihan pinnassa oli parin sentin hienorakeinen liukuva irtopinta, mutta sen alta löytynyt hiekkamuhju nousi pelatessa pian esille. Niinpä aluksi siistin tasainen kenttä oli kahden henkkarin jälkeen dyynimuusia, johon vierivät akat pysähtyivät nopeasti. Lakaisulinjoja valitessa oli hyväksyttävä, että ei-lyövän pään osumat eivät riittäneet etuakkoja poistamaan, ellei osuma sattunut tismalleen nappiin. Puitteet kentällä olivat kuitenkin hilpeät, sillä vaihtoaitiosta pystyy seuraamaan kentän tapahtumia sateellakin, ja lähempää seurata haluaville löytyi ihan siirrettäviä katsomopenkkejä. Huoltotila (wc, pukuhuone) löytyy kaukalon vieressä sijaitsevasta huoltorakennuksesta, mutta isoja karkeloita kentälle ei missään nimessä mahdu pitämään.
Muutama paikallinen mölkkystara tuli kanssamme yhtä aikaa treenailemaan toiseen päätyyn ja eräs ohikulkija muisteli jopa pelanneensa ihan kyykkääkin. Ilmeisesti Joroisissa asustaa edelleen lajin osaajia, mutta järjestelmällinen seuratoiminta ei ole ollut kantimissaan enää pitkään aikaan. Harmi, sillä olisihan se lysti heittää joskus liiton kisaa kaukelokyykän hengessä!
Lauantai 29.6.
Myllykoski
Kovuus: 2 karttua
Tasaisuus 4 karttua
Pinnoite: 3 karttua
Nopeus: 2 karttua
Puitteet: 3 karttua
Kisapäivä Myllykoskella näyttäytyi kelillisesti mainiona, vaikka tulostaso sukelsikin aika raa´asti tekniikan hajotessa ja niska-hartiaseudun kipujen kasvaessa. Airbnb:ssa vietetyn yön ja kyykkäkorttipelin keksimisen jälkeen suuntasimme katsomaan, oliko Myllykosken kenttä edelleen yhtä semi-nihkeä, kuin edellisellä visiitillä.
Oli se. Pari vuotta takaperin kentällä pidettiin henkkarin SM-kisat ja tuolloin kovimmat rivilyöjät olivat hyvässä asemassa. Neliön nurkkaviivoja vahvistaessa piirtotikku upposi enteilevästi santaan ja jo ensimmäisissä lämmittelyheitoissa koipi upposi nilkkasukkaa myöten tantereeseen. Kuopan pohjalla tuli kuitenkin kova maa vastaan, eli pehmeys oli niin sanotusti ”pinnassa”, Joroisten kenttää muistuttaen. Tasaiseksi lanattu kenttä kesti verrattain hyvin pelaamista ja kuopat sai tasoitettua melko vaivattomasti ilman pikkutarkkaa lanailua. Pinta luistatti karttua myös melko hyvin, mikä johtunee verrattain isosta raekoosta pinnoitteen yläkerroksissa. Pinnan alla piilevä hienompi muhju tosin varmisti, että kentän pintaan töpsähtelevät akat eivät juuri rullailleet. Kenttä suosi siis kapeaa osumaa, jos nyt ei satu heittämään aivan tolkuttoman kovaa (eli ”raivolakaisua” tai Ruovedellä vain ”lakaisua”).
Pelikentän vierestä löytyy futisareena kioskeineen, eli nopeatassuinen kyykkääjä voi noutaa itselleen pelipäivänä hodarin tauon koittaessa. Vessatilaa on ja korkea kenttää reunustava rakennus tarjoaa varjopaikkaa kuumalla kelillä. Autonkin saa näppärästi parkkiin, jos nyt ei satu tulemaan kentälle yhtä aikaa raivoisan paikallisottelun aikaan. Myllykosken kenttä suosii kovakätisiä kisaajia, eikä siksi ole ehkä paras paikka yrittää SE-tulosta. Harjoituskentäksi se on kuitenkin ilmeisen mainio, sillä nykyään kenttää harjoituspaikkanaan pitävä V-P Ehoniemi on pitänyt yllä melkoista tuloskeskiarvoa. Osakiitos lienee armottoman harjoituskentän. Kisatuloksia voi käydä ihmettelemässä kyykkäliiton sivuilla: http://www.kyykkaliitto.fi/kilpailutulokset-2019/
Seuraavassa jaksossa viipotetaan Helsingin herrojen harmina Pirkkolassa ja Seurasaaressa.
