Finaalit ovat täällä! Jee! Välierät on saatu pelattua, ja vihdoin on aika koko kyykkäkansan odottamalle spektaakkelille. Ripen analyysit eivät nyt osuneet ihan nappiin välieristä, kun voittoon tiensä jyräsivät vakuuttavan 3-0 voiton ottaneet Inkeriläiset, ja tiukassa etäväännössä lopulta 3.2 voiton napanneet Anttilaiset. Lopputuloksena meillä on toissavuosien finaalitrillerien hidas uusinta. Sen sijaan pikauusinta männävuosien angstisesta pronssikamppailusta pleataan huhujen mukaan vasta hamassa tulevaisuudessa koronakekeilyn siirryttyä ikuisiksi ajoiksi historiaan (toivottavasti). Kesäkyykkää OKL:ssa, here we come!
Mutta nyt Koni-akkia maljaan ja streamit (monikossa) tulille!
Finaali: SuppoHauet (SuHa) vs aitoa_menoa (AiM)
Finaalissa kohtaavat ennakkosuosikkina kauteen lähtenyt, kolmatta peräkkäistä mestaruuttaan hamuileva SuppoHauet ja Ripen useaan kertaan kaudella yllättänyt sympaattisen Petteritön aitoa_menoa, joka on rosterista puuttuvaa Oulun parasta konaheittäjää ilman pystynyt pelaamaan plussatasolla läpi kauden. Vuoden 2018 finaalisarja näiden joukkueiden välillä kääntyi AiM:n voittoon huimassa trillerissä, ja puolestaan 2019 SuHa vei voiton Piipon Antin tuodessa joukkueeseen oikeaa (tyrninmakuista) Voittamisen Kultturia. Tämän vuoden ottelun voidaankin todeta ratkaisevan tämän vuosikymmenten ylittävän kaksinkamppailun OKL:n herruudesta.
SuHa otti keskiviikkona välierissä kekeilykyykän debyyttisarjassa kahdella kentällä tiukan 3-2 voiton intiantuoksuisista mustista pojista. Hyvien heittojen jälkeiset karjahdukset tuovatkin painajaisia koko Kaijonharjulle vuosiksi eteenpäin. Olkapäävammainen Antti yltyi sarjan edetessä mahtiheittoihin buranan ja viinan voimalla, ja käsi tuntui jatkuvasti paremmalta alkoholitason lähestyessä Ballmerin Peakkia. Suppiksen pelivaihe on edelleenkin vähintään päätä nyökyttävällä tasolla ja Donnista ei varmaan edelleenkään tarvitse mainita mitään erikoisempaa: heitto sujuu ja tekeminen on varmaa, kuin saksalainen penispumppu (se on varma se). Lämsän pumppumalli puolestaan suuntaa amerikanmaille, ja sieltä pitää saada haettua enemmän pisteitä finaali_hommiin. Vastustajan viimeistelykyky tuntuu nimittäin olevan äärimmäisessä tapissa. Tulostason voi olettaa pysyvän nollan tienoolla ja Suppeleilla on etunaan kokemus erikoisformaatista kahdella kentällä.
AiM, AiM, AiM. Puhtaalla pelillä jatkoon itsensä puskeneet punajunan jumalat antoivat myrskyvaroituksen epäilijöille, ja Kakkassaajilla ei ollut mitään mahdollisuuksia. Topatti jatkoi välierissä loistavia otteitaaan paiskoessaan riviä pois kasin heittokeskiarvolla. Ville puolestaan on ottanut lopultakin kakkospaikalta paikkansa ykköskorin heittäjänä ja on vieläpä saanut pudotuspeleissä haukiprosenttinsa viidentoista paremmalle puolelle! Tämä on äärimmäisen tärkeää näissä tiukoissa, kauloihin pujotettavien mitskujen värit ratkaisevissa, peleissä. Iiro Itse puolestaan heitti välieräsarjassa tasan nolla haukea(!), ja vaikka linjat eivät ihan puhtaasti lähteneetkään, alkaa Iirokin palata Tampesterin perseilyistä omalle normaalille tasolleen. Junan Peräpaikkaa (Hyvää Naistenpäivää [kts. Deadpool]) pitävä Inkeri puolestaa jatkoi välierässä satavarmoja otteitaan ja pitää huolen, että jos erätulokset menevät miinuksille, niin ne eivät mene sinne ainakaan paljolla.
Ripe ei voi muuta kuin olettaa, että ottelusta tulee tiukka. Vaikka mieli tekisi antaa etu kovaan ääneen huutaville SuppoHauille, mutta Ripe on aliarvoinut AiMia koko kauden, ja sitä virhettä ei voi tehdä uudestaan. Sen kuitenkin sanottuaan, kenttäolosuhteet taitavat kallistua hieman Ukko-Pekan kalastusseuran hyväksi, sillä parkkipaikan kenttä oli SuHan ja BSoDin välieräsarjassa striimikuvan perusteella haastava puhdistettava, ja AiM ei tunnetusti ole elementissään kovalla (tirsk) kentällä jollaiseksi parkkipaikka taitaa itsensä paljastaa (tirsketi-tirsk).
Lopulliset prosentit kuitenkin Three-Peat Hauille 55-45, paitsi jos Inkeri piilottaa Antin buranat ennen peliä. Kävi miten kävi, toinen nukkunee sohvalla jälleen.
