Tämä on viisiosaisena julkaistavan kyykkäexcursiojuttusarjan toinen osa.
Toisena aamuna matka jatkui savonmualla toveri Erosen kanssa kahden, sillä Roope lähti lataamaan akkujaan yövuoroon Iisalmen ohrapuurotehtaalle. Aamu sarasti sateisena kosteana ja epäilys hiipi puseroon Nurmes-keikan onnistumisesta. Aiemmin paikallisoppaan kanssa sovitut treffit Porokylän koulun kentälle osoittautuivat kuitenkin kutinsa pitäväksi. Fordin kaartaessa kentälle sateen tihutellessa liiton kisoista tuttu moninkertainen arvokisamitalisti Marko Peiponen viskoi jo lämmittelyheittoja Bomba-kentän santaan. Marko lupasi käydä näyttämässä kenttää ja samalla lähellä sijaitsevaa maankuulua Porokylän leipomoa. Pelien jälkeiset lihaisat hernekeitot saattavat vaikuttaa kenttäarvioon myönteisellä tavalla, mutta sade tasoitti hypefiiliksiä kummasti.
Nurmes, Porokylän koulun kenttä
Kovuus: 2 karttua
Tasaisuus 3 karttua
Pinnoite: 4 karttua
Nopeus: 3 karttua
Puitteet: 3 karttua
Nurmeksen kenttä on monen pelaajan suosiossa, eikä aivan suotta. Kuivalla kelillä kovuusarvo pompsahtaa ainakin pykälän verran ylöspäin ja lanattuna tasaisuuskin on aivan eri luokkaa kuin testipäivänä. Mopodonitsit vihjaisivat koulurakennuksen läheisyydestä ja kohtalaisen pienikokoisella kentällä ei montaa priimakuntoista kentän paikkaa ollut. Märkänä kentän harmaa pinta antoi melkoisesti myöten työntävän jalan alla ja korkealta kenttään tupsahtelevat akat jäivät säännöllisesti niille sijoilleen. Pienirakeinen pinnoite asettaa mailan todella nätisti, mutta märkänä pintarakenne alkoi herkästi paakkuuntua ja tartahdella kartun pintaan. Pinnoite on ehdottomasti kentän suurin vahvuus, sillä parin sentin liukukerros imaisee kevyen sateen lävitseen menettämättä juurikaan nopeuttaan. Myös kartun kierto pysyi jokseenkin vakiona kosteudesta huolimatta. Sen sijaan kentän pehmeys jalkojen alla pakotti kiinnittämään huomiota askeleen pituuteen ja tasapainoon. Myös heittokuoppien tasoittelu heittovuoron jälkeen vei tavallista kauemmin monttujen syvetessä. Markon paikallinen menestysresepti hyvään erään oli muuten napsauttaa yksi nelikko kerrallaan vasemmalta oikealle lukien ja osua lopuksi jäljelle jääneisiin akkoihin ensimmäisellä yrityksellä. Tehokkaan näköistä; suosittelen kokeilemaan.
Heti kentän vieressä on Porokylän koulu, josta löytyy kisapäivinä pukuhuonetila ja vessa nenän puuteroimista varten. Kentän takana on myös toinen hiekka-alue, johon mahtuu yksi kenttä viistottain. Hiekka-alueiden väliin jäävällä alueella on pieni juoksusuora ja pituushyppypaikka, ja kentän erikoisuutena ovatkin juoksusuoran tartan-pinnoitteella infernaalisen arvaamattomasti pomppivat kyykät. Markon verrattain rauhallinen nelikkolyönti pompautti akan kulmittain allekirjoittaneen sääreen, vaikka etäisyyttä takaviivaan oli melkein 20 metriä. Parkkipaikan puolelta tullessa kentän vierusta komistaa ruohovalli, jota voi pitää eräänlaisena katsomona. Kannattaa kuitenkin harkita tarkkaan kenen peliä vallilta katselee, sillä kovakätinen konaheittäjä saa kapealla osumalla tornien yläkerrat vallin huipulle pomppujen osuessa kohdalleen. Porokylän koulun kenttä on erinomainen kenttä hienojakoisen pinnoitteensa ja tasalaatuisuutensa vuoksi. Sateella treenaaminen oli mukavaa vaihtelua ja kentän statsit nousisivat eri lukemille kuivalla kelille. Markon testipelit olivat kiertueen parhaita tulostasoltaan (+25 ja +26) allekirjoittaneen lyödessä näkyvästi kehnommin (+20 ja +21). Harjoittelufrekvenssi vain on Oulussa vähän korkeampi kuin Nurmeksessa; Marko totesi karttuja pakkaillessaan, että ”tälle kesää voisi käydä vielä kerran pelaamassa kuivallakin kelillä nyt kun on yhdet treenit käynyt sateella…”
Juuka, vanha urheilukenttä
Kovuus: 1 karttua
Tasaisuus 3 karttua
Pinnoite: 2 karttua
Nopeus: 1 karttua
Puitteet: 2 karttua
Voi voi. Juukan pahamaineinen kenttä on herättänyt itkuparkua kyykkääjien whatsapp-ryhmissä taannoin, kun Juukan kentällä vielä pelattiin, eikä turhautuminen ole aivan tuulesta temmattua. Heti ensikosketus kenttään paljasti sen haastavat ominaisuudet: neljän tornin levyinen avausosuma vei ulos kaksi akkaa ja loput kuusi levisivät väli-ilmansuuntien osoittamiin nurkkiin omiksi linjoikseen. Karttu jäi luonnollisesti keskelle kenttää. Ihan hirvittävän montaa vuotta ei ole kentällä pidetyistä SM-kisoista ja tiedetysti kentällä on paiskottu ihan kelpo tuloksia, kivikilkeillä ja ilman. Testipäivänä sadepäivän jäljiltä kostea 5 cm hiekkakerros osoittautui kuitenkin ylitsepääsemättömäksi esteeksi testaajille, ja testipelin tulokseksi jäikin +20 (+11) muutamasta hyvästä osumasta huolimatta.
Kentässä on paksu (6-7cm) pienirakeinen ja höttöisä pinta, johon kaikki kantikas uppoaa kuin kahvin kanssa tarjottu tuore nisu massuun. Jokainen tössäys kentän pintaan hidastaa sekä karttuja että kyykkiä, eikä jalan alle tahdo löytyä jämäkkää jalansijaa vaikka kuinka polkee. Kentän tasaisuus oli lanauksen jäljiltä ihan OK, mutta pian pelien aloittelun jälkeen irtomuju alkoi kasaantua melkoisiksi dyyneiksi. Kyykkien alle jäi osumasta isot montut ja hiekka jätti komean ”roiskaisujäljen” kyykän taakse. Kenttä on edellä mainittujen ominaisuuksien vuoksi hitain ja samalla pehmein testikentistä. Yksittäinenkin akka jäi monesti osumasta huolimatta neliöön jumittamaan, joskus jopa kahden osuman jälkeen. Heitto kolmen tornin leveydellä oli jo riski ja neljään torniin pätkiminen oli silkkaa masokismia. Onneksi allekirjoittaneen heitot menivät lähinnä ylitse torneista. Eivätpähän sotkeneet.
Juukan kentällä oli komea katettu katsomo, jonka suojista olisi varmasti mukava seurailla pelitapahtumia kovallakin sateella. Katsomon lisäksi tosin ainoa puite-eduksi laskettava tekijä oli läheisen talon pihalla nököttävä komea tykki (tai haupitsi tai mikälie) konfederaation taistelulipulla varustettuna. Eli Yhdysvaltain historiaa tunteville lähimaastosta löytyy kiintoisia yksityiskohtia. Juuka taisi olla testiporukalle ns. jäähyväisvisiitti, ellei sitten tuplakisa Nurmeksen kanssa osu samalle viikonlopulle. Mainittakoon, että erittäin menestynyt naisheittäjä Riitta Juntunen on kuuleman mukaan treenaillut heittoaan Juukan kentällä, eikä siis ihme että hänen heittoonsa on tarttunut reilusti hitaalla kentällä hyödyllistä napakkuutta.
Seuraavassa osassa jatketaan matkaa kohti etelää. Kohteina Varkaus ja Joroinen.
