Tämä on viisiosaisena julkaistavan kyykkäexcursiojuttusarjan ensimmäinen osa. Muut osat julkaistaan järjestyksessä niiden valmistuttua.
Suomi on sankkojen metsien ja tuhansien järvien maa, mutta superlaadukkaita kyykkäkenttiä sen pinnalta löytää enää aniharvoin. Typerämpien ja lapsellisempien pelien, kuten jalkapallon, vuoksi jotkut parhaiten pidetyt hiekkakentät koulujen läheisyydessä ovat muuttuneet tekonurmiksi, joilla akanviskonta on ensinnäkin epämiellyttävää ja toisekseen kiellettyä. Päätin käväistä tutkimusmatkamielessä pienen kenttäexcursion Suomea pituussuunnassa viikon ajan halkoen ja alta löytyy vähän kiimaista dataa kesäisen reissun havainnoista.
Mainittakoon ensin pohjille, että koetin parhaani mukaan etsiä kenttiä, joilla kyykkää on tiettävästi taannoin pelattu joko paikallisen seuran toimesta tai ihan kisakäytössä. Kenttiä ei tarvinnut matkan aikana koluta yksin, vaan mukaan tarttui aina joko innokas OAMK-kollega tai sitten paikallinen lajin suurnimi. Näistä kohtaamisista kerrotaan tarkemmin aina kunkin kentän analyysin ohessa. Ajo- ja pelipäivien kertyessä alati pahenevat niska- ja hartiaseudun jumit alkoivat verottaa jaksamista ja itse pelaaminen muuttui reissun loppua kohden jo varsin epämiellyttäväksi kokemukseksi. Ainakin Itä-Suomeen ja muun muassa Porvooseen jäi vielä useita kenttiä, jotka syystä tai toisesta (lähinnä väsymisen vuoksi) jäivät alkuperäisen suunnitelman vastaisesti testaamatta. Jääköön idän ihmemaan samoaminen sitten vaikkapa tulevien kesien ratoksi.
Keskiviikko 26.6.
Nerkoo
Kovuus: 4 karttua
Tasaisuus: 5 karttua
Pinnoite: 4 karttua
Nopeus: 4 karttua
Puitteet: 3 karttua
Nerkoon kenttä on vitostien varrella Nerkoon kylän kohdalla sijaitseva pesäpallokenttä, jonka ohitse oululaiset kesäkyykkääjäät hyrskyttelevät aina mennessään kisoihin savonmualle tai Itä-Suomeen. Metsän keskellä isoine katsomoineen sijaitseva areenamainen kenttä on herättänyt kyykkäkansassa sen verran hypeä ja märkää unta, että pakkohan paikka oli käydä katsastamassa heti avauspäivänä. Sain Iisalmesta itselleni matkaoppaaksi OAMK-aktiivi Roope Miettusen, eikä ensikosketusta excuun tarvinnut siis ottaa yksinäisyyden nakertaessa.
Kenttä oli odotetun tasainen ja hyvin pidetty. Painava auton perässä vedettävä lana vihjaisi säännöllisestä kunnossapidosta ja Nerkoossa pelataan (tai on ainakin pelattu) pesäpalloa ihan virallisissa merkeissä. Hierottuamme itsemme aurinkorasvalla otimme mittaa kentästä ja ensimmäinen havainto oli, ettei kenttä suinkaan ollut unelmien paratiisi, vaan aivan tavallinen ”kuolevainen” muiden kenttien joukossa. Kentän kovuus ja tasaisuus antoivat viitettä priima-alustasta, mutta itse pinnoite oli hieman liian isorakeista ja ohutta ollakseen yhtä aikaa hyvin liu´uttava ja pehmeästi kartun asettava. Testitulos +22(+10) tuli jälleen kerran useammalla hudilla, eli huipputuloksien puute johtui kentän sijaan heittäjistä (kuten usein asian laita on). Esimerkiksi viiden tornin poistoon tarvittu heittosarja oli testipelissä ”8, 0, 0, 0, 2”. Kuumassa ja kuivassa säässä kenttä myös pölisi kohtalaisesti ja kartun kahvoihin jäi kosteuden, rasvaisuuden ja tomun muodostama tahmainen pinta muutaman heittokierroksen jälkeen.
Pelialustana Nerkoon kenttä on kiitettävän hyvä ja kenttää ympäröivä metsä ja komeat katsomot nostattavat pelifiilistä kummasti. Kentän varsinaista käyttötarkoitusta kunnioittaen piirsimme kentän pesisviivojen ulkopuolelle kapealle kaistaleelle, mutta jos koko kenttää saisi käyttää, niin siinä voisi hyvinkin pelata ihan standardikokoisen kyykkäturnauksen. Suosittelemme lämpimästi Nerkoo-visiittiä jokaiselle ohiajavalle kesäkyykkäharrastajalle!
Kaukelo
Kovuus: 2 karttua
Tasaisuus 2 karttua
Pinnoite: 2 karttua
Nopeus: 2 karttua
Puitteet: 2 karttua
Jos Nerkoon kenttä on pienten piirien keskuudessa saavuttanut legendaarisuuden statuksen, niin Kettulanlahden Kaukelo ei jää siinä suhteessa toiseksi. Usein Kuopion kisamatkoilla majoitustukikohtana pidetyssä Kettulanlahdessa sijaitseva jääkiekkokaukalo on monien iltamyöhäpelien pitopaikka ja kaukELO-henkkarien pyhättö. Matkalla Nerkoosta Kettulanlahteen porukkaan lyöttäytyi tuore kyykän henkkarin EM-kultamitalisti Antti Eronen, joka tosin soitteli vain lähinnä kaukalon reunalla suutaan olkapäävamman estäessä pelaamisen oikealla kädellä. Testipelin tulos painui Kaukelossa +18:aan (+10), vaikka lämmittelykierroksella nähtiin yksi +13-pääty ja peräti yksi neljän tolpan puhdas poistokin.
Lähtökohtaisesti Kaukelo on sopiva kenttä hupitarkoitukseen. Kaukalosta löytyi riittävästi tasaista kahdelle tai maksimissaan kolmelle kentälle, mutta kenttä olikin yllättäen paikoin tasaiseksi lanattu! Ruohotupsua ja monttua löytyi sieltä täältä, eikä pinnoitekaan ollut enää murtumisen jälkeen helposti tasoittuvaa sorttia. Kaukelon armoton pinnoite tappaa heitosta kuin heitosta pompun, eli lyöntien pitää tulla onnistuakseen pitkälle. Kulmittain ilmasta maahan putoava akka ja jäi 11 kertaa 10:stä sisälle neliöön ja rajaviivoiksi vedetyt ojat pysäyttivät loput karkulaiset papeiksi. Mailan kierto hidastui merkittävästi, mutta positiivisena seurauksena myöskin tolkuttomat lakaisurodeot katosivat allekirjoittaneen repertuaarista lähes kokonaan.
Kaukelossa on kiva pelata, jos homma ottaa hupimielessä. Kaukalon seinät pysäyttelevät kyykät ja seinien kolinasta saa vähän sairasta nautintoa kovan heiton napsahtaessa lennokkaasti saumaan. Kentän ympärillä on futiskenttä, jossa oli testihetkelläkin turnaus menossa. Ohikulkijat saattavat käydä kysäisemässä lajista, mikä on tietysti aina näkyvyyden kannalta hieno juttu. Kaukelo ei ole pelillisesti kovin mielekäs kenttä, mutta siinä pelaaminen vaatiikin huumorintäyteisen mielentilan ja ehkä yhden varovaisen kipon keskiketterää. Etenkin illan hämärtyessä kaukELO-pelit saavuttavat randomisuudessan ultimaattisen kliimaksinsa.
Seuraavassa jaksossa osassa vieraillaan Nurmeksessa ja Juukan kentällä.
