Haapalehto
Kovuus: 4 karttua
Tasaisuus: 4 karttua
Pinnoite: 4 karttua
Nopeus: 4 karttua
Puitteet: 2 karttua
Päiväys: 20.6.2019
Nimi: Haapalehto
Sijainti: Ala-haapalehdossa, Tilustie 4.
Sääolosuhteet: Puolipilvinen vajaa 20-asteinen loistokeli. Ehkä hieman painostava keli olemattoman tuulenvinkan ja lähestyvän sateen vuoksi.
Haapalehdon kentällä pidettiin kyykkäliiton kisoja muutamia vuosia takaperin ja monelle kesäpelaajalle Haapalehto on varsin tuttu paikka. Haapalehdossa on Ripen kisojen, PM-kisojen ja Kesähauki-turnauksen lisäksi järjestetty myös 15-vuotisvuosijuhlien juhlaturnaus. Allekirjoittaneen lisäksi kenttäkatsausta lähti tekemään Aapo ”abens” Lehtosaari ja muutaman joukkuekenttälämmittelyn jälkeen (eilen hankitun närästyksen helpottaessa) täräytimme testihenkkarin käyntiin. Oma tulos oli jälleen +22 (+13) ja tulos olisi ollut merkittävästi parempi, jos viimeisen lakaisulinjan ryssintä olisi jäänyt tekemättä. Aapon tulos oli +24 (+10) erittäin vakuuttavan avauskierroksen myötä. Eli selvästi MM-tason kenttä! Yhtään mailaa emme pystyneet tuosta pelistä pistämään kentän piikkiin, eli seliselit voi kohdentaa sitten vaikka kahvagrippiin.
Kovuus: 4 karttua
Haapalehto yllätti allekirjoittaneen kovuudellaan. Usein syksyllä tai vesisateen jälkeen pelattujen kisojen tahmaiset muistot mielessäni olin iloisesti yllättynyt, kun vastassa olikin tiiviiksi kuivunut tomutantere. Kenttään ei useammankaan pelin jälkeen jäänyt pikkukuoppaa kummempaa, vaikka maa konan kohdalta rupesikin ”murenemaan”. Jalansyrjällä tarkoituksella piirtämällä sai aikaan 2-3 senttiä syvän painauman, josta näki hiekka- ja tomukerroksen alla olevan savikoostumuksen. Pelatessa jäljet sai peitettyä näppärästi ja kummallakaan testaajalla ei ollut valittamista tornien alle jäävistä vaatimattomista painaumista. Ihan kivikova kenttä ei ole, sillä reilun sentin paksuinen hiekka-tomukerros antaa juuri sopivasti joustoa mailalle, joka tulee kärki tai kahva edellä kenttään. Testaajille kovuus oli juuri sopiva, ja erityisesti Aapon pitkällä pompulla varustettu konaheitto kohosi täydellisesti tornien saumaan onnistuessaan.
Tasaisuus: 4 karttua
Kentän paikkaa etsiessä piti väistellä pesäpallokentän kuluneita uria ja siellä täällä kulkeva pyöränuria, jotka ovat mahdollisesti painuneet kenttään kosteammalla kelillä. Yksikään lakaisu ei pompannut kentän vuoksi, eikä valitulla pelipaikalla ollut havaittavissa kumpua taikka kaareumaa. Jos kenttä olisi ollut vastikään lanattu, niin olisimme antaneet sille yksissä tuumin 5 karttua tasaisuudesta. Tarkemmin syynätessä joistain kohdin kenttää löytyi pottuvarpaan kokoisia kiviä, mutta pelineliötä kevyesti lanatessa kyllä löytää sellaiset murikat poisviskottavaksi.
Pinnoite: 4 karttua
Kentän pinnoite on täydellinen pelaajille, joilla on kova heitto ja maila ei tule aivan lappeelleen alas. Irtonainen pintakerros asettaa kartun todella nätisti, mutta toisaalta se ei imaise liikaa pomppua kartusta poiskaan. Rauhallista heittoa (esim. papparolleria) heittävälle pelaajalle pinnoite voi olla himpun verran raskas sen hidastaessa karttua jonkin verran sen osuessa maahan ensimmäisen kerran. Ainoa ongelma pinnoitteessa oli se, että se mureni muutaman pelin jälkeen ja kentän tomu jäi kahvoihin kiinni haitoiksi. Kosteaan sotkiessa tomumähmästä jäi kämmeneen musta läntti. Mutta ei mitään sen vaarallisempaa. Loistava alusta kovalle heitolle.
Nopeus: 4 karttua
Komean nelosrivin jatkoksi vielä yksi nelonen. Haapalehto ei ole Pirkkolan tapainen supernopea kenttä, mutta päivän testi osoitti muistot kentän hitaudesta vääriksi. Akat kimpoilivat parhaimmillaan osumista 30-40 metrin päähän ja kantti edelläkin kimmotessaan ne kyllä loikkivat neliöstä ulos hyvällä osumalla. Selkeimmin nopeus tuli ilmi jälleen kartun kierrossa: jo muutaman mailan jälkeen etuviivavaiheelle piti merkata uusi askelmerkki. Kentän pinnan murtuessa jäljelle jää irtonaisempaa muhjua, johon akka saattaa huonolla tuurilla pysähtyä, mutta niin ei käynyt kertaakaan tämän päivän testissä.
Puitteet: 2 karttua
Haapalehdon kenttä on isokokoinen ja luonto on mukavasti läsnä puiden ympäröidessä kenttää. Kenttä sijaitsee pyöräteiden risteyksessä, eli ohikulkijaa on ihan mukavasti. Ja siihen ne ruusut sitten jäävätkin. Huoltorakennusta ei ole, ja lähin kauppakin on kohtalaisen kävelymatkan päässä. Kenttää reunustaa pitkäksi kasvanut pusikko, johon kurantin värinen akka katoaa saharapieruakin sähäkämmin. Parkkipaikalle mahtuu 5-6 autoa, eli isommissa kisoissa vierailijat joutuvat jättämään kulkuneuvonsa nurmikolle tai Tilustien varteen kävelymatkan päähän kentästä. Kentällä on pituushyppypaikka ja lyöntiverkko muita harrasteita varten, mutta kyykkääjälle Haapalehdon varustelu on melko minimalistinen.
Haapalehto oli kaiken kaikkiaan yllättävän hyvä pelikokemus. Kenttä mahdollistaa huipputulokset (yhdessä joukkuekenttäerässä kuuden mailan jälkeen oli enää 6 akkaa jäljellä) ja ainakin kuivana sitä voi pitää aivan huipputason kisakenttänä. Tiedossa on, että sateen jälkeen Haapalehto näyttää ikävämmät puolensa pehmentyessään ja hidastuessaan. Märkä tuhkakerros on jäätävän raskas alusta heittää kovakätisellekin kiskojalle. Molemmat testaajat suosittelevat erittäin lämpimästi Haapalehdon kyykkäpyhättöä treeni- ja pelihommiin!
Aapon sanoin: ”Minusta tämä kenttä on pelituntumaltaan paras Oulun kentistä.”
-Upe
