Heisulivei!
Ajattelin kyykkäkesän 2019 kunniaksi kerätä vähän käyttäjäkokemuksia erilaisista pelikentistä ja ideanpoikasesta muodostui pian käsikirjoitus ihan kattavan katsauksen runttaamiseksi aidon kyykkä road tripin hengessä. Katsauksen ideana on käydä kokeilemassa mahdollisimman montaa erilaista kyykkäkenttää joko allekirjoittaneen toimesta tai ulkopaikkakunnille muuttaneiden erikoiskirjeenvaihtajien avustuksella.
Tämän katsauksen arviot ovat subjektiivisia ja testihetkeen sidottuja näkemyksiä. Kenenkään ei pidä uskoman niitä dogmaattisesti, vaan arvioita tulee tarkastella pikemminkin menovinkkeinä seuraavaa kyykkätreeniskeneä kartoittaessa. Itse kokeilemalla saat parhaan tuntuman!
Kenttäarviot tulevat sisältämään tietoja kenttien pelituntumasta, pinnoitteesta ja tasaisuudesta aina sijaintiin ja miljööseen saakka. Lisäksi katsauksiin on tarkoitus lisätä mausteeksi vähän vierailevien tähtien mietteitä kyykästä ja elämästä lajin parissa. Eri kategorioissa pisteytys ilmaistaan karttuina akateemisella asteikoilla yhdestä viiteen. Yksi karttu on aivan hanurista ja viisi karttua puolestaan on niin mainio, että paremmaksi ei enää pysty pistämään. Ensimmäiseksi katsauskohteeksi valikoitui tietenkin oululaisen OKL-kyykän nurmikumpareinen pyhättö Pegasus-kirjaston näköalakaistaleella: Stadion. Kiireisimmille löytyy pelkkä kategoriakohtainen arvio heti alta, mutta pitemmälle lukeva löytää syväluotaavaa analyysia pisteytysten takaa.
Stadion
Kovuus: 3 karttua
Tasaisuus: 2 karttua
Pinnoite: 2 karttua
Nopeus: 3 karttua
Puitteet: 4 karttua
Päiväys: 17.6.2019
Kirjoittaja: Upe
Nimi: Stadion (myös Stadikka tai Kyykkästadion)
Sijainti: Oulun Linnanmaalla, Pegasus-kirjaston ja kasvitieteellisen puutarhan välisellä nurmialueella.
Sääolosuhteet: Puolipilvinen 18-asteinen ihannekeli.
Keli oli kyykkää ajatellen parraimmillaan, eli ei muuta kuin mailat käteen ja henkkarikonaa pystyyn. Ajattelin antaa Stadikalle mahdollisuuden ja pelata pari henkkaria ”ummikon silmin”, vaikka treenitunteja on tällä pölisevällä nappula-aavikolla tullut vietettyä varmaan jo pian tuhansissa. Pelin tulokset olivat +22(+12) ja +20(+11), eikä kentän piikkiin mennyt kuin pari pompusta etulinjan yli leijaillutta lakaisua. Hyvä alku!
Kovuus (1 karttu = pehmeä ja 5 karttua = kova): 3 karttua
Stadion ei ole mikään ihannekenttä alkukesästä, sillä sen saviset kummut rupeavat tiivistymään vasta keskikesän auringossa. Nyt kesäkuun puolivälissä kenttä on jo saavuttanut parhaan tiiviytensä, joka ei sekään ole rehellisesti sanoen kovin jämäkkä olemisen tila. Savinen alusta antaa myöten ja pysäyttää mailan kierron kokonaan jos kapula tulee hela edellä tantereeseen, ja konarivin alle jää parin heittokierroksen jälkeen pahaenteinen painauma etuviivalla töröttäneistä torneista. Aivan lällylöysä kenttä ei kuitenkaan ole, sillä koipi ei uppoa nilkkaa myöten nykyään seitinohueksi kuluneeseen kivituhkakerrokseen. Sen sijaan kymmenen heiton jälkeen työntävän jalan monttu vastaa tilavuudeltaan (ja muodoltaan) banaania. Kuivana kovahko, märkänä pehmeä ja inhalla tavalla joustava.
Tasaisuus (1 karttu = laaksoa ja kukkulaa ja 5 karttua = vaterissa): 2 karttua
Stadion on surullisen kuuluisa vesisateen jälkeisistä lammikoistaan, jotka karusti paljastavat kentän epämuodostumat ja syvänteet. Kesällä Stadikkaa toki hierotaan vimmatusti painavalla lanalla, ja jos kenttiä vielä siirrettäisiin metri-pari silloin ja tällöin, niin tuloksena voisi olla jopa ihan siedettävän tasainen pelialusta. Ikävä kyllä Stadion oli testihetkellä (pyörätienpuoleinen kakkoskenttä) vaatimattomassa tikissä. Hyvästä lanauksesta huolimatta (kiitos edelliset kävijät!) konarivin kohdalla ja ponnistavan jalan kohdalla on alkavan half-pipen kourumaista muotoa. Lisäksi kenttä kohoaa molempien sivurajojensa ulkopuolella muodostaen koko kentän mittaisen syvänteen. Muotoja voi piilottaa väliaikaisesti lanaamalla irtotavaraa monttuihin, mutta jo yhden henkkarin jälkeen henkkariviivojen väliin jäävä etuviiva oli sen näköinen, että kenttään oli paukutettu vähintäänkin kolmen tuliannoksen edestä morkulaa. Erityisesti etuviivan akoista karttu ottaa helposti pomppua, sillä naisten viivan ja etuviivan välinen alue on koholla etuviivaan verrattuna.
Pinnoite (1 karttu = surkea pinta ja 5 karttua = ah, kuinka mainio alusta!): 2 karttua
Stadion on originaalissa kuosissaan ollut vellovan kivituhkakerroksen tyyssija. Pienehköistä kivensirpaleista ja kivet yhteen sitovasta pölyävästä tomusta koostuva pinta on parhaimmillaan yllättävän mukava ja ”helppo” pelialusta. Kun irtotavaraa on riittävästi, niin kentästä saa hyvin tasaisen ja karttu asettuu ja liukuu nätisti pinnoitteen päällä. Toisaalta liika materiaali joustaa jalan alla ja pysäyttää maata vasten pyörivät kyykät sijoilleen. Testihetkellä Stadikan lanaajat olivat onnistuneet irrottamaan hieronnalla sen verran mursketta, että savipinnan päälle sai levitettyä vähän irtopintaakin. Toisaalta paljaiksi lanatuilla kohonneilla kohdilla savimaa irvisti ilkeästi ja eniten kuluneissa kohdissa (etuviiva, ponnistavan jalan paikka) verrattain isokokoinen irtomurske aiheutti vain mielipahaa jalan luistaessa tai tornin painuessa osumasta maan sisään. Hienojakoisempi materiaali olisi ehkä pinnoitteena parempi, mutta toisaalta hienompi tavara hulahtaisi savimaan läpi yhdessä keväässä.
Nopeus (1 karttu = raskas ja hidas ja 5 karttua = yhtä nopea kuin Sport laces): 3 karttua
Yllä mainittujen kategorioiden summana Stadikka ei ole erityisen nopea kenttä. Kyykät rullailevat aivan kohtalaisesti kyljelleen päätyessään ja mailan kierto on melko tasainen heitosta heittoon. Ohut pinnoitekerros ei juuri kyykkiä hidasta, mutta joustava savipohja pysäyttää helposti kantti edellä turpeeseen pötkähtävän kartun tai kyykän.
Puitteet (1 karttu = kehno ja ikävä pelipaikka ja 5 karttua = erinomainen pelipaikka): 4 karttua
Otetaanpa ensin hyvät puolet ja perään risut. Stadion sijaitsee silmää miellyttävän vihreällä kaistaleella kahden metsikön välissä, eli luonto on kohtalaisesti läsnä pelatessa. Stadionilta löytyy kyykkäkontti, eli pelivälineistö löytyy takuuvarmasti mihin tahansa kyykän- tai mölkynkaltaisen pelin pelailuun. Stadionilla kaikki on lähellä: kyykät ja kartut säilyvät kontissa ja tarpeistosta löytyy huoltovälineitä kaikkiin kyykkääjän tarpeisiin. Seuran mailoja on satapäin ja varmasti kaikissa tarpeellisissa painoluokissa. Kentän kehnoihin puoliin kuuluvat puolestaan sen koko ja sen ”katsomovallien” sijoittelu. Stadikalle mahtuu vain kaksi kenttää, eli suuria turnauksia siinä ei pysty järjestämään. Joskus treenitila on tiukalla kyykkäkiiman hipoessa huippuaan ja liigojen pyöriessä. Vallit pysäyttävät kesällä kohtalaisesti kyykkiä, mutta katsomoksi niitä en suosittele kenellekään. Pyörätiellä kulkijoiden kanssa pitää olla tarkkana, sillä päälle lyödyn piikin yläkerta voi hyvinkin viilettää pään korkeudella vallin ylitettyään. Erillinen katsomo jos paikalta löytyisi, niin pongoja tulisi varmasti viisi. Nakkikioski vielä, niin pitäisi jo laittaa kategorian pisteytys uusiksi.
Sellainen avauskokemus oli Stadikka! Seuraavaksi vuorossa pari muuta suosittua Oulun kenttää ja toivottavasti muutama kirjeenvaihtajaspesiaalikin. Ensi kertaan!
